Rakkaat lapset,
Teidän halunne on edetä tiellänne ja oppia se, mitä olette tulleet tänne oppimaan.
Kuitenkin joskus huomaatte, että olette eksyneet. Olette poikenneet siltä tieltä, jota lähditte seuraamaan. Moni teistä masentuu ja pitää turhana yrittämistä. Me haluamme sanoa, että teillä ei ole syytä masennukseen taikka epätoivoon. Teidän ihmisluonteenne on häilyvä ja siksi askeleenne aika ajoin epävarmat.
Jos osaisitte jo kaiken ja hallitsisitte täysin mielenne, ette olisi tulleet tänne. Mutta koska olette täällä, jokin on kesken ja oppeja puuttuu.
Me ymmärrämme teitä ja olemme valmiita kohtaamaan teidät yhä uudelleen ja uudelleen vaikka olisittekin mielestänne epäonnistuneet. Me emme näe asiaa niin eikä teidänkään pitäisi. Jospa oppinne onkin kokea tuo tunne epäonnistumisesta ja siitä, että senkin jälkeen teillä on halu ja kyky palata omalle tiellenne?
Oppinne ovat niin salattuja, että ne eivät aina näyttäyty teille oppeina. Kulkekaa siis eteenpäin, katsokaa, mitä eteenne tuodaan ja jatkakaa siitä.
Muistakaa, että täydellisenä ette olisi täällä. Ja kuitenkin juuri sellaisina kuin olette, olette omalla paikallanne täyttäen sen oivallisesti.
Olkaa siunatut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti